To say that I was compelled by Parasite from start to finish is an understatement; its filming style with tracking shots are enthralling. Having watched several Korean films during the London Korean Film Festival, I was familiar with the usual genres employed in such films but Parasite seemed to defy them all! Parasite is comedic, in a quirky way, it is also a thriller, straddles class divisions and also depicts a family tale amongst other genres and is therefore likely to appeal to all ages.
Parasite truly deserves to be watched in a cinema to appreciate its nuances and the stylish cinematography. As a summary, to avoid spoilers, Parasite tells the tale of the interaction between the Park family and the Kim’s, an unemployed family, whose contrasting worlds collide with long lasting consequences.
[...]Bong Joon-Ho manages to pique the audience’s interest with brightly lit shots coupled with the effective use of indoor space, and it is surprising to realise, after the film’s 2 hour 12 minute length, that most of the scenes occur within the Park family’s home. The mundane elements of domesticity are displayed with an intriguing perspective showcasing Bong Joon-Ho’s flair. It is a slow burner but you will revel in its beauty and ingenuity as Parasite convinces that it operates solely on one level but it is in fact multi-layered and depicts social realism with empathy and pathos.
The cast are beguiling to watch, every facial movement and action is accentuated, even the mere act of walking up or down stairs can convey hidden meaning, which the camera fragments. Levels of unease are also created by virtue of that effective use of space with unusual camera angles and dramatic weather conditions ratcheting up that sensation. There is a surreal nature to Parasite, which its score emphasises, and furthermore the film adopts elements of the absurd devised in such an ingenious way which is truly cinematic magic. Parasite’s apparent eeriness will certainly keep you riveted and would not feel alien to the Twilight Zone school of filmmaking.
The actors are very impressive and add breadth to their roles creating relatability whilst seeming effortlessly cool. When Ki-Woo and Ki-Jeong Kim were working within the Park family home as private tutors they certainly epitomised this level of nonchalant, understated authority creating an aura of mysticism with the unspoken, almost mythical, tutoring techniques employed. Quite simply, the actors Park So-Dam and Choi Woo-Sik, as Ki-Woo and Ki-Jeong, are compelling to watch in the different directions that Parasite follows and they carry these performances seamlessly thereby inviting the audience to be on their side.
[...]Parasite is a remarkable piece of extremely skilful filmmaking, it is simply a must see film, and so I am looking forward to re-watching the film on its UK general release date. | On vähättelyä sanoa, että olin Parasiten pauloissa alusta loppuun – sen kuvaustyyli ja kamera-ajot ovat lumoavia. Katsottuani lukuisia korealaisia elokuvia Lontoon korealaisen elokuvan festivaaleilla tällaisten rainojen yleiset lajityypit olivat minulle tuttuja, mutta Parasite tuntui uhmaavan niitä kaikkia! Parasite on omituisella tavalla koominen, se on luokkaeroja ylittävä trilleri, mutta myös perhesaaga muiden lajityyppien ohessa, ja sellaisena se takuulla vetoaa kaikenikäisiin.
Parasite kannattaa katsoa teatterissa, jotta sen nyansseista ja tyylikkäästä kuvauksesta saa kaiken irti. Yllätyksen säilyttävänä yhteenvetona sanottakoon, että Parasite kertoo tarinan Parkin perheen suhteesta työttömyydessä kärvistelevään Kimin perheeseen. Nämä vastakkaiset maailmat törmäävät kauaskantoisin seurauksin.
[…]Bong Joon-Ho onnistuu koukuttamaan yleisön kirkkaasti valaistuilla kohtauksilla ja vaikuttavalla sisätilan käytöllä. Kahden tunnin ja 12 minuutin jälkeen on yllättävää huomata, että suurin osa kohtauksista sijoittuu Parkin perheen kotiin. Kotielämän arkiset elementit kuvataan Bong Joon-Hon tyyliin kiehtovasta perspektiivistä. Parasite kypsyy hitaasti, mutta sen kauneudesta ja kekseliäisyydestä nauttii elokuvan vakuuttaessa tapahtuvansa vain yhdellä tasolla, vaikka se todellisuudessa onkin monitasoinen, empaattinen ja paatoksellinen sosiaalisen realismin kuvaus.
Näyttelijäntyö on kutkuttavaa katseltavaa. Kasvojen jokainen liike ja ele korostuu, jopa portaiden nouseminen tai laskeutuminen voi pitää sisällään salaisen merkityksen, jonka kamera pirstaloi. Levottomuuden tasoja luodaan vaikuttavalla tilankäytöllä, ja epätavalliset kuvakulmat yhdistettynä dramaattisiin säätiloihin kiristävät tunnelmaa. Musiikki korostaa Parasiten surrealismia, minkä lisäksi absurdeja elementtejä käytetään nerokkaasti, luoden todellista elokuvan taikaa. Parasiten ilmeinen aavemaisuus vangitsee, eikä se tuntuisi vieraalta Twilight Zone -koulukunnan elokuvantekijöille.
Näyttelijät ovat vaikuttavia ja lisäävät rooleihinsa väljyyttä olemalla samaistuttavia ja samalla vaivattoman cooleja. Kun Ki-Woo ja Ki-Jeong Kim työskentelivät Parkin perheen kotona yksityisopettajina, he olivat tämän ilmeettömän, hillityn auktoriteetin henkilöitymiä luoden mystistä auraa sanattomilla, lähes myyttisillä opetustekniikoillaan. Näyttelijät Park So-Dam ja Choi Woo-Sik rooleissaan Ki-Woona and Ki-Jeongina ovat Parasiten tarinan käänteissä yksinkertaisesti vakuuttavaa katsottavaa. He pysyvät rooleilleen saumattoman uskollisina voittaen yleisön puolelleen.
[…]Parasite on ainutlaatuinen esimerkki taidokkaasta elokuvanteosta. Se on yksinkertaisesti nähtävä, ja odotankin pääseväni katsomaan sen uudelleen sen tullessa yleiseen levitykseen Britanniassa. |